Löysin kirpikseltä vanhaa kalalankaa. Vyöteitä ei enää ollut. Äiti ja tytär myivät mummon peruja pois.
Minulle tämä 2 euron pussi oli löytö!Pussissa oli 370g kalalankaa arviolta 15 säikeistä.
Hiukan liian paksua tähän suunnittelemaani mattoon, mikä siis neuvoksi?
Kokenut kudontaystäväni jo aiemmin mainitsemastani kutomakerhosta antoi vinkin;
luo rinnan 15 säikeinen ja 12 säikeinen. Siinä sisaruksessa toinen lanka on hiukan ohuempi ja joka toinen taas hiukan paksumpi. Otin mukaan 12 säikeisten kalalankojen jämät.
Haluan tehdä perinteisen monikirjavan räsymaton. 80 cm leveän.
Loimen pituus: 17m
Loimen paino: 1185g
Lankaluku: 140
Luomapuissa on jalusta, keskellä seisova metallinen akselitanko, 4 kpl sivupuita, 3kpl ristikkopuita pitävät luomapuut neliön mallisena, tiuhtapuut joita on alatiuhtapuut ja ylätiuhtapuut.
 |
 |
| Alatiuhtapuusta aloitetaan |
Tätä ennen on punnittu lankamäärä ja laskettu kuinka monta lankaa
tulee luoda jotta saa sopivan levyisen maton ja aiotun pituisen loimen.
Loimen menekin laskemiseen on olemassa kaava: loimen leveys cm
x loimen tiheys x loimen pituus m x tex jaettuna 1000 kertoo grammoissa loimen menekin.
Minulla ei ollut käytössä lankojeni tex -lukua joten otin mallia edellisistä luoduista loimista.
Nämä tiedot onkin hyvä laittaa ylös, sillä tietoja saattaa tarvita kun luo seuraavan maton loimen.
 |
| Kirppislöytö! |
 |
| Luomapuut pyörivät myötäpäivään |
 |
| Tästä loimi hiljalleen rakentuu |
Tässä palmikoin valmista lointa pois luomapuilta. Ennen palmikointia onsolmittava molemmista päistä tiuhtanappuloiden välistä loimilanka, jollakin muuaala värillä kuin loimilanka on, jotta tiuhta säilyy.
Vihdoinkin valmis !Minulta meni kolme tuntia tämän loimen luomiseen. Kaikkine laskuineen ja pähkäilyineen ja luomapuiden rahtaamisineen.
Ylätiuhtalankalenkki näkyy kuvassa sinisenä ja punaruskeana,
alatiuhtalankalenkki harmaana ja mustana.
Jotta tiuhdan erottaa taivaan värit ylä tiutaan ja maan värit alatiuhtaan.
Seuraava työvaihe onkin loimen vetäminen puihin.
Näissä työvaiheissa käsikijanani on ollut; Arja Hauhia, Maija-Liisa Paavola, Kankaita kutomaan Weilin+Göös Espoo 1977.
Näissä työvaiheissa käsikijanani on ollut; Arja Hauhia, Maija-Liisa Paavola, Kankaita kutomaan Weilin+Göös Espoo 1977.
Olet tosiaankin perehtynyt oikein kunnolla kutomisen kulkuun. Valokuvat havainnoivat mukavasti asiaa. Kutominen näyttää vaativan monia vivahteikkaita vaiheita, ainakin matikkapäätä :) Samalla se tuntuu olevan rauhoittavaa, terapeuttista ja sytyttää intoa ja iloa elämään. Kutominen ja itse lopputulos ovat mitä parhainta perinteen ylläpitämistä.
VastaaPoistaHei, Kiitos kommentista. Matikkapäätä tosiaan.
VastaaPoistaOlin luomassa 80cm lointa, mutta taisikin tulla 70cm ?!
Oppimista onvielä.
Mutta laitetaan loimi puihin, on leveys mikä hyvänsä.
No huh huh Tarja. En ymmärtänyt mitään tuosta matikkaosuudesta :) Siivosn kaappeja ja nyt olisi pussillinen vanhoja pussilakanoita... minulle riittää kyllä tuo pikkumattojen virkkaaminen, vaikka kyllä voisin kutoa puilla, jos ne olisi valmiina odottamassa, hurja homma tuo valmistelu ennen kuin pääsee töihin. Tietäisipä vanha kässäope mikä taituri olet - nykyisin :))
VastaaPoistaTodellista mattoterapiaa, sieltä matosta voi löytyä monenlaiset elämän ilot ja surut,juhlat ja arkiset mustikkakeitot, kun käyttää lisänä omia kuteita.
Iloa :)
hö, jos ihminen siihen pystyy nii se ei voi olla niin vaikeeta;) nim. joskus nuoruudessa tehny ja nyt vahnemmiten soittelee äipältä apua et miten se menikään ;o
VastaaPoistamut oikeesti tää on miun haave saada joskus oikeesti ne omat puut pystyyn eikä toisten loimissa pyristellä :)