Pirtaanpistely

Pirta, toiselta nimeltään kaide, pitää loimen halutun levyisenä ja loimen tiheys pysyy vakiona. Tässä mattoloimessa pirta on 20. Pirtaanpistely aloitetaan myös oikealta kuten niisiminenkin. Loimilangat pujotetaan piinrakoon niisimisen järjestyksessä. Apuna tässä on pieni kapea koukku, pirtakoukku.



Loimilanka kulkee niisien läpi pirtaan



Pirta eli kaide on metallia



Niisiminen

Tekeillä oleva loimi niisitään kahdelle niisivarrelle. Niisintä aloitetaan oikeasta reunasta
ja tässä mattoloimessa yksi loimilanka tulee yhteen niidensilmään.
Mattoloimessa usein vahvistetaan reuna ja aloitetaan siten, että kaksi loimilankaa laitetaan
ensimmäiseen niidensilmään. Nyt ei ole varaa vahvistaa, jotta saadaan edes 70 cm matto.


  Kuvassa näkyy kaksi niisivartta joissa on niidet.
Loimilanka on nostettu niisivarsien takaa jotta tiuhtavarvat näkyvät ja lankasisarukset erottuvat hyvin.
Niisintä on aloitettu oikeasta reunasta.
Kun noin 10 lankaa on niisitty laitetaan nippu vetosolmuun ettei loimilanka karkaa niidensilmästä.
Lopuksi tarkistetaan niisintä.
Seuraava työvaihe on pirtaan pitäminen.

Loimen kiertäminen tukille.

Tänään kiersimme loimen tukille. (Usein sanotaan myös vedimme loimen puihin).
On tainnut loimestani tulla kuitenkin liian kapea, on tyydyttävä 70cm mattoon :) tästä opin, ja seuraava loimeni on sitten ihan se mitä ajattelinkin.

Tähän hommaan tarvitaan useampi tekijä. Yksi pyörittää lointa tukille, toinen selvittää lointa ja pitää sen kireänä sekä kolmas ohjaa lointa kiertymään tukille tasaisesti.

Harva käärinpirta on paikallaan ohjaamassa loimilankaa.

Palmikko vedetään rintapuun ja polvipuun päältä kangaspuiden taakse.

Tukille kiertäminen voi alkaa.

Homman juju on siinä, että loimi on oltava kireänä.

pyöritetään ja oiotaan loimilankoja, jotta saadaan sileä ja tasainen loimitukki.

Meillä on pitkä loimi 17m, joten laitoimme muutaman säleen (entinen säleverho) loimilankojen väliin, näin tukki on tasainen ja reunimmaiset loimilangat pysyvät mukana.

 Loimi on kierretty tukille ja tiuhtapuut on nostettu ylös. 

Seuraava työvaihe on niisiminen.

Suunnitteilla uusi matto

Löysin kirpikseltä vanhaa kalalankaa. Vyöteitä ei enää ollut. Äiti ja tytär myivät mummon peruja pois.

Minulle tämä 2 euron pussi oli löytö!
Pussissa oli 370g kalalankaa arviolta 15 säikeistä.
Hiukan liian paksua tähän suunnittelemaani mattoon, mikä siis neuvoksi?
Kokenut kudontaystäväni jo aiemmin mainitsemastani kutomakerhosta antoi vinkin;
luo rinnan 15 säikeinen ja 12 säikeinen. Siinä sisaruksessa toinen lanka on hiukan ohuempi ja joka toinen taas hiukan paksumpi. Otin mukaan 12 säikeisten kalalankojen jämät.
Haluan tehdä perinteisen monikirjavan räsymaton. 80 cm leveän.
Loimen pituus: 17m
Loimen paino: 1185g
Lankaluku: 140

Luomapuissa on jalusta, keskellä seisova metallinen akselitanko, 4 kpl sivupuita, 3kpl ristikkopuita pitävät luomapuut neliön mallisena, tiuhtapuut joita on alatiuhtapuut ja ylätiuhtapuut.



Luomapuut





Alatiuhtapuusta aloitetaan

Loin loimeni kahdelta päältä. Kaksi kalalankaa laitetaan hevosenhäntäsolmulla yhteen (syntyi sisarus)  ja alatiuhtapuun pohjukkaan lenkki kiinni ja aloitetaan luomapuiden pyöritys.

Tätä ennen on punnittu lankamäärä ja laskettu kuinka monta lankaa
tulee luoda jotta saa sopivan levyisen maton ja aiotun pituisen loimen.
Loimen menekin laskemiseen on olemassa kaava: loimen leveys cm
x loimen tiheys x loimen pituus m x tex jaettuna 1000 kertoo grammoissa loimen menekin.
Minulla ei ollut käytössä lankojeni tex -lukua joten otin mallia edellisistä luoduista loimista.
Nämä tiedot onkin hyvä laittaa ylös, sillä tietoja saattaa tarvita kun luo seuraavan maton loimen.


Kirppislöytö!



Luomapuut pyörivät myötäpäivään





Tästä loimi hiljalleen rakentuu

 Tässä palmikoin valmista lointa pois luomapuilta. Ennen palmikointia on

solmittava molemmista päistä tiuhtanappuloiden välistä loimilanka, jollakin muuaala värillä kuin loimilanka on, jotta tiuhta säilyy. 







 Vihdoinkin valmis !

Minulta meni kolme tuntia tämän loimen luomiseen. Kaikkine laskuineen ja pähkäilyineen ja luomapuiden rahtaamisineen.

Ylätiuhtalankalenkki näkyy kuvassa sinisenä ja punaruskeana,

alatiuhtalankalenkki harmaana ja mustana.

Jotta tiuhdan erottaa taivaan värit ylä tiutaan ja maan värit alatiuhtaan.

Seuraava työvaihe onkin loimen vetäminen puihin.

Näissä työvaiheissa käsikijanani on ollut; Arja Hauhia, Maija-Liisa Paavola, Kankaita kutomaan Weilin+Göös Espoo 1977.