Kutomine

Loimi on onnistuneesti puissa. Kudon kaksi mustaa mattoa tähän loimeen ja sitten kolmen maton sarja on valmis. Kangaspuut toimivat hyvin. Mustaa on tosiaan montaa sävyä. Tässä matossa on ostokuteena musta trikoo, kierrätyskuteina värjätty puuvilla (vanha lakana) ja T-paitoja. Kauniita mustia sävyjä.

144  lankaa  järjestyksessä  tukilla.   Loimen  kiertämistä ei voi yksin tehdä,  tarvitaan  ainakin kaksi käsiparia; loimitukkia kiertämään yksi käsipari ja toinen pitämään loimea kireänä. Hyvä jos              kolmaskin käsipari löytyisi ohjailemaan loimilankoja. Ihan tasainen ei tullut mutta asettuu kuitenkin hyvin tukille.  Kohotinvarpa nostaa loimilangat niisimistä varten sopivasti silmien tasalle. Tiuhtavarvat pitävät sisaruslangat ojennuksessa. Hyvin valmisteltuna työ sujuu nopeasti ja tarkasti.

Luon kangaspuihini ensimmäisen mattoloimen. Valitsin 15 säikeisen mustan kalalangan. Ostan loimilangankin kierrätyksestä jos suinkin on mahdollista. Nämä langat olen ostanut Hämeenlinnasta muutama vuosi sitten. Luomapuutkin on evakkomatkan tuomisia. Nitisevät ja natisevat mutta toimivat kyllä. Loimen luominen alkaa hevosenhäntäsolmusta ! ja sitten vain pyöritellään... 144 lankaa kauniisti järjestyksessä. Varmistan vielä ruseteilla että langat eivät mene sekaisin. Lointa on myös helpompi käsitellä kun rusetteja on noin 2m välein. Palmikointia, tässä saa taiteilla käsillä ja jaloilla ettei luomapuut pyöri liian nopeasti. Hyvin sujui. Lopputuloksena kaunis palmikko. Naruja siellä ja täällä varmistamassa että palmikko aukeaa vaivattomasti kun aloitan seuraavaa vaihetta; loimen puihin vedon.

Varpapuun kangaspuita ei taideta tehdä enää, en löytänyt hakemallakaan tietoja tehtaasta. Kun tehdas on suljettu ei ole tainnut olla internettiä. Nyt täytyy hakea tietoa sitten kirjastosta ja kirrputoreilta. Sain nämä kauniit kotimaiset kangaspuut  ystävältäni, hän ei pystynyt viemään kangaspuita uuteen kotiinsa kerrostaloon. Ihanaa ajan patinaa. Nämä kangaspuut on ostettu uutena 1968. Puuosien pinnassa on pellavaöljy, mikä tekee tuon kauniin värin kangaspuihin. Kaunis ajanpatina saa näkyä näissä puissa; himmeä kiilto ja kulunut pinta. Pyöreäksi kulunut puun pinta tuntuu lämpimältä ja sileältä käden alla. Tuskin maltan odottaa, että saan luotua uuden mattoloimen näihin puihin. Se loimen luominen on sitten huomisen hommia... tarina jatkuu ..

Villaloimea riittää aina vaan, teen noin 2m pitkää kangasta, katsotaan tuleeko tästä huivi. Pienet TOIKAN kangaspuut ovat helpot ja kepeät kutoa; nekin kierrätetyt :) Sidonta on kaunis toimikas. Käytän raitoina langan loppuja, tässä pehmeä turkoosi lanka on mennyt sykkyrälle.  Vahvistan pörröistä turkoosia tavallisella 100% villalangalla. Kaikki kierrätyslankaa niin loimi kuin kudekin.

Vierailin Sagalundin mueseossa, puutarhassa ja kulttuurikeskuksessa Kemiön saaressa. Upea kokonaisuus ja asiantunteva opastus. Tänne menisin toisenkin kerran.                        Taidokas rukki ja nypläystyyny Sagalundin yhdessä museorakennuksessa .  Kaunista käsityötä oli runsaasti esillä. Kauneimmat käyttöesineet on tehty käsityönä, eikö niin ole nytkin ?