Kutomine

  Tässä korissa on tarpeet pikkupuiden villaloimen kuteiksi; turkoosia, siniharmaata ja ripaus vaaleanpunaista.   Tässä tulossa vielä villahuivi, kaunis liukuvärjätty villalanka. Toimikassidos on niin kaunis.

  Metsän vihreää trikoota. Kiinnitys reunaan jotta käsiala pysyy tasapainoisen kauniina.   Lakanaa, pyyhettä ja muuta kierrätettyä puhdasta kudetta.

Polkusten sidonta. Tähän mattoloimeen päätin tehdä yksinkertaisen sidoksen, palttinan. Purin vanhan ruusukassidoksen ja pohdin yksinkertaisen olevan nyt kaunista, harmonista ja raikasta tekemistä.  Olin oikeassa; viriö aukeaa vaivattomasti ja avarasti, on tilaa sukkulan lentää.  Solmut. Ihailen pellavanyörin kiiltävää pintaa ja ikiaikaisia solmuja; vasarasolmuja, surmansilmukkaa ja estesolmua.

 Niisiminen on tarkkaa puuhaa. Niidet siirtävät kankaan pituussuuntaisia loimilankoja jotta kudelanka kulkisi juuri oikassa viretasossa. Yksinkertaistako ? Alkusolmutkin ovat tärkeät kankaan kudonnassa. Jokainen lanka on oltava yhtä kireällä jotta kudonnaisesta tulee tasainen ja sopusuhtainen. Nämä solmut ovat lujat, juuri mattopuihin sopivat.

   Samana päivänä kun loin loimen, sain apulaisen joka mielellään lähti laittamaan lointa                       tukille. Kahdestaan saatiin loimi kiertymään kauniisti.   180 lankaa siinä menee järjestyksessä tukille. Tuskin maltan odottaa seuraavia vaiheita; niisimistä ja pirtaan pistelyä. Kuteet ovat jo valmiina odottamassa.